Ikävää

Muutto
On mennyt tovi siitä kun viimeksi kirjoittelin; aika menee niin nopeasti.
Lokakuu alkaa pojan muutolla Etelä-Suomeen ja mullahan tulee heti ikävä häntä. Mutta työn perässä on mentävä; kyllähän miekin sen ymmärrän. Pojan kummityttö sanoi hänelle, että milloin hän voi tulla käymään vierailulla, sillä hän ei haluaisi, että poikani muuttaa. Pienelle tytölle se on käsittämätön asia. Toivottavasti joskus voi käydä hänen luonaan. Nyt sitten odotellaan huomiseen, että saa tiedon siitä, miten matka meni. Nyt kun on hirvenmetsästysaika ja pimeä ilta edessä. Tietenkin sitä on huolissaan.

Surua
Rakas enoni nukkui ikiuneen. Hän oli sairastellut monia vuosia. Siltikin vaikka tiesi, että hänen lähtönsä on lähellä, se tuntuu vaikealta. Tekemisissä oltiin päivittäin ja usein nähtiin toisiamme. Hän on kuulunut elämääni kiinteästi lapsuudesta saakka. Eräässä runossa kirjoitetaan, että jäi muistoksi silmien loiste ja aurinkoinen hymy. Se on totta enoni kohdalla. Hänellä silmät loistivat iloisesti ja hänen hymynsä oli tarttuva. Odotellaan vain, koska saamme jättää viimeiset hyvästit hänelle.

Lokakuu
Se alkoi täällä pohjoisessa sateilla. Mie en vain totu tähän ollenkaan. Saatta olla, että edellisillä asioilla on jotain tekemistä sen kanssa. Tulisi edes yksikään aurinkoinen päivä, että saa käydä poimimassa puolukoita.

Tuntuu siltä ettei jaksa enempää kirjoitella. Ajatukset eivät pysy kasassa.

Syksyn jatkoja